Aina ei huvittaisi, mutta joskus vaan pitää. Jälkeläiseltä oli loppua sukat, joten tartuin viitsimättömyyttäni haaroista ja otin erääseen illanviettoon välineet mukaan. Langanlopuista sikisi hyvä mieli ja sukkapari. Usein kyllä kannattaa tehdä asioita, jotka ei heti huvita.
Mutta jännästi elin taas menneessä ja kuvittelin lapsella olevan yhtä raitaa pienemmät jalat. Varpaista aloitetut on kuitenkin onneksi ”tosi” kätevä purkaa oikeasta kohdasta saksilla, joten valkoisen pätkän lisääminen ja jälleen parin sinisen myttysen neulominen uudeksi kärkikavennukseksi oli yhtä iloa. (No ei ollut :D).
Otsikko ei siis viittaa mihinkään uuteen, fänsiin tekniikkaan. Eihän noista mitkään kukkaset tullut, mutta ihan soivat pelit.
Anarkistilapsen aamupala-asento.
Neuloo ja purkautuu 