Afrikan kukat ovat kauniita, prkl.

Roaar! Tekisi mieli jo haistattaa virkkuille afrikankukkaset, mutta en!

Muistaako joku vielä, kun aloitin hirveällä täyhällä virkkaamaan joulukuussa kukkia? Projektin kanssa tuli tenkkapoo, kun en keksinyt, mitä palasista oikein loppujen lopuksi tekisin. Ja viikolla näin maailman siisteimmän afrikankukka-asian ikinä, kun Neulisti oli tehnyt Virta Heposen! Heti nasahti palaset kohdalleen ja aloin yhdistämään ruutuja.

Aloitin hevon päästä. Siitä tuli aivan hirveä. Lopputulos muistutti enemmän vasarahaita kuin hippoa, mutta toiveikkaana arvelin sen johtuvan ihan siitä, etten ollut minäkään muistanut laittaa nelinurkkaisia palasia sierainten kohdille. Ja sitä paitsihan pää näyttäisi paljon paremmalta, kun siihen laittaisi oikeat täytteet, joten eteenpäin posotin.

Eilen oli ihan näin kivaa ja harmonista virkata auringossa.

Värkkäsin vimmalla lisää ruutuja, että pääsisin tekemään vartaloa. Ostamattomuuskuukausi ei salli ohjeeseen (r) sijoittamista, mutta ajattelin pärjääväni ihan kuvia katsomalla ja ottaa väsäämisen hyvänä avaruudellisen hahmotuskyvyn treeninä, ja ostaa ohjeen sitten vain kannatuksen vuoksi myöhemmin.

Kääntelin ja vääntelin, mallinsin paloja ja olin itsekin vaikka millä mutkalla lattialla, kun sovittelin ruutuja yhteen. Ja sitten tajusin, että saamari vieköön ovat viisi- ja seitsenkulmioita ohjeessa ja minulla on kasa kuusioita ja vasarahai. En ala!

Ilmeeni, kun.

…Paitsi että näköjään sitten taas aloin.

Haluan virtahevon hinnalla millä hyvänsä, olin sitten tehnyt ison nipun ruutuja turhaan eli en.

Advertisement