Innostuu nypyistä ja mohairista – Tiina-hattu.

Pipo tuntuu minusta aina hyvältä. Harmi vaan, ettei sisäkäyttöön soveliaita vilsoja ole tarpeeksi. Tartuin pulmaan ja klikkasin Ravelryyn. Useamman kuukauden jonossa päjötellyt Tiina-hattu [rav] kutsui voimakkasti.

Mohairmäykyt.

Ongelmaksi meinasi muodostua yllättävästi ohjeen hankkiminen. Ravelryssä on linkki Hobipunkt.ee-sivostoon, mutta sieltä ei ohjetta enää löytynyt. Kysyin mallin kommenttitabissa, olenko ymmärtänyt kaiken ihan oikein. (Itse asiassa hahmottelin tässä vaiheessa oman versioni mallista taulukkolaskentaohjelmalla.) Suunnittelija Inga* ehti kuitenkin ottamaan yhteyttä juuri oikeaan aikaan joustimen jälkeen ja tarjoutui lähettämään ohjeen suoraan sähköpostiini. Wipi! Sattuipa omassa resorissani olemaan jopa saman verran silmiäkin kuin ohjeessa.

Viihdyn parhaiten istuvissa pipoissa, jotka ovat hieman ylipitkiä. Mallissa oli kolmisenkymmentä silmukkaa liikaa makuuni, joten en tehnyt alustavaa lisäyskerrosta vaan siirryin suoraan itse kuvioon lisäten edellisellä kerroksella vain neljä silmukkaa tasavälein. Kahden kerroksen mallikerta on todella helppo muistaa eli työtä oli näin ollen helppo kuljettaa mukana. Havaittavissa on suoranaista innostumista mohairin ja nyppyjen yhdistämisestä! Vaatteissa suosin yksinkertaisuutta, mutta asusteissa saa olla vähän koreutta.

Tämä Novitan vanhan koostumuksen Rose Mohair on lankana ”ihan ok.” Se luistaa kivasti ainakin bambupuikoilla ja jälki on tasaista. Purkaminen on aika tappista puuhaa kyllä, mutta niin se taitaa olla kaikkien mohairien kanssa aina. Rose Mohairista kolme vuotta sitten neulottu, paljon käytetty Onerva-huivini on kestänyt hyvin, mutta lanka tuntuu makuuni hieman liian akryyliseltä. No, onhan sitä langassa kuitenkin se 65% eli kyllähän tuon ostaessa jo tiesi. 🙂 Olen vähän yllättynyt siitä, ettei RM kutita minua yhtään.

Novita on näemmä tänä syksynä muuttanut langan koostumusta niin, että nykyään siinä on 70% akryyliä ja 30% villaa ja nimi on katkennut pelkäksi Roseksi. Mutta missä on mohair? Onko se tuo villa? Kaupassa uusi lanka tuntui kivemmalta käteen, mutta korkeampi akryylipitoisuus arveluttaa. Ehkä hankin jatkossa suosiolla SandnesGarnin Kitten Mohairia. Koostumus (30% mohair, 20% villa ja 50% courtelle = akryyli) sekä hyppys- ja neuletuntuma ovat siinä kuitenkin paremmin kohdillaan. 🙂 Harmi sinänsä, sillä mieluummin ostaisin kotimaisen merkin tuotteita, silloin kun.

*Käykää ihmeessä katsomassa Ingan blogi. Varoitus epäesteetikoille: sisältää kauniita neuleita, värejä ja kuvioita! Perinteet ja käsintekemisen ilo ja taito sekä jonkinlainen teeskentelemättömyys tuntuu minusta jo kuvienkin välityksellä käsin kosketeltavalta, kuten virolaisten töissä minusta yleensäkin. 🙂

Langan mukana tuli kaunis korttikin – kiitos!

PS. Sain viimeinkin noudettua postista Lankakaaoksen Hannan lähettämän Novitan Jenikan, joka on vastaus viime kuussa anomaani lanka-apuun. Näin ollen pääsen pian aloittamaan ystävän pipon uudelleenneulomisen.

Äskettäin tarjosin täällä akryylisiä puikkoja ja Hanna ehti ilmoittautumaan uudeksi omistajaksi. Tuhannet kiitokset vaihtareista! Vaihtokaupat ovat minusta kyllä ihan parhaita, kun molemmat luopuvat turhasta ja saavat aiheellista tilalle. Enemmän pitäisi olla näitä minusta. Arvostan kovasti sitä, ettei aina tarvitse laittaa rahaa välikappaleeksi.

Olen myös erityisiloinen symbioosistani ystäväni Kaliumdikromaatin Ddargasin kanssa – autollisena voin autella kyytien kanssa ja ne vaihtuvat usein kätevästi mehuihin, hilloihin ja kuivattuihin sieniin ja vihanneksiin. Epätavallista ei ole myöskään antaa rouvalle lankaa ja saada kasvivärjättyä takaisin. Kuinka siistiä!

Advertisement