Viime viikolla iski illan tunteina vimma soveltaa
unclutteringia lankavarastoon. Minulla on kolme (3) suurehkoa rottinkikoria täynnä lankaa plus metrin korkuinen pönttö keskeneräisille töille ja niiden materiaaleille. Liika on kuitenkin jossakin vaiheessa liikaa, minullekin. Etsiessäni lankaa johonkin päähänpistokseen, (jota en enää muista) ahdistuin hieman kaikesta siitä villasta, joka oli löytämisen tiellä.
Ensin ajattelin noukkia vain muutaman inhokkikerän pois päältä ja järjestellä langat siistimmin takaisin koriin. Seuraavaksi huomasin käyttäneeni kaksi tuntia inventaarioon ja keränneeni hervottoman röykkiön kerää ja nöttöstä lattialle ja käyneeni samalla läpi ajatuksia, joita langat ja niihin liittyvät suunnitelmat sekä tulevaisuuteen varautuminen herättävät.
Olen jo vuoden pitänyt projektina neuloa pois jemmasta ne langat, joista en erityisemmin pidä. Olen halunnut tehdä niistä jotakin kaunista. Huomasin kuitenkin eläneeni laput silmillä. Jos en käytä sitä vähää neulomisaikaa niihin ihanuuksiin, jotka minulla ovat jo odottamassa, kuka siitä hyötyy? Pääsin irti syyllisyydentunteesta. Olen aivan varma, ettei monessa projektissa esiintyneelle kauniin tummanruskealle Seiskaveikalle tule yhtään paha mieli, jos vien ylimääräiset keräni sitä tarjolle rakastavampaan kotiin. Meillä oli monet hetkemme. Puuvärinvihreä sukkalanka löytäisi varmasti arvoisensa paikan, onhan se kuitenkin pehmeä ja helposti työstettävä luonne.
Tilannetta voinee ohuesti verrata muutaman vuoden takaisiin piimäepisodiin. Äidilläni oli joskus tapana ostaa piimäpurkki jokaisella kauppareissulla. Joimme aina vanhentumisuhan alla olevaa lierua, vaikka jääkaapissa oli tuorettakin. Koska vanha tulee käyttää ensin.
Pakkasin siis vähiten puhuttelevat langat kolmeen kassiin ja nappasin ne aamulla mukaan koululle. Oli ihanaa nähdä, kuinka minulle tarpeettomat langat löysivät uusia koteja! Ne olivat joillekin aarteita ja inspiroivia. Eivät ne varmasti kovin onnellisia minun luona loppujen lopuksi olisi olleetkaan. En halunnut keristä rahaa, vaan ehdotin, että jos muilta löytyy kotoa tarpeetonta tavaraa, sitä voisi tarjota vaihdossa. Jos siltä tuntuisi. Minulle tärkeintä oli saada tilaa, myös uusille suunnitelmille, joiden tiellä langat olivat. Jos ne joskus myöhemmin tahtoisivat suunnitelmissani pääosaan, löytäisin ne varmasti kaupasta uudelleen. Kuten Unclutterer-blogissa usein mainitaan: ”What is the worst thing that could happen if you let go of the item? Could it be replaced? What would you do to protect it in case of an emergency?” Ja omien inhokkieni kohdalla ajattelin, että niiden menettäminen tulipalossa tuntuisi varmaan melkein siunaukselta. Luopumispäätös oli melko selvä.
Kuvissa esiintyy vain noin 2/3 poistuneista langoista.
MUTTA!
Mutta mikä oli langoista eroonpääsemisen ohella parasta projektissa? Vaihtokaupat! Ystäväni Ddargas aka Kaliumdikromaatti ehti tosiaan viedä kassillisen materiaa mennessään ennen ylempien kuvien ottamista. Ei mennyt montaa päivää, kun sain vastalahjaksi kolme vyyhteä hänen veriseitikillä värjäämäänsä Novitan Woolia, pussillisen pinaattia, porkkanoita ja palsternakkaa isänsä kasvimaalta ja tänään vielä söpöjä, kuivattuja suppilovahveroita! Olin aivan myyty. Tällaisia ihania juttuja voi saada, kun itselleen tarpeettomasta luopuu! Kyllä oli tämä tilanne aika win-win!
Neuloo ja purkautuu 
Niinpä! Ja kun vähentää tavaraa, oppii samalla arvostamaan ja arvottamaan jäljelle jättämiään asioita aivan eri tavalla. Se on mukavaa.Minäkin olen vielä ollut kuolaamisasteella kasvivärjäyksien kanssa. 🙂
TykkääTykkää
Tekee tosiaan hyvää välillä siivota lankavarastojaan. Minut on myös kasvatettu vähän samaan ajatteluun, että niitä uusia ja ihania juttuja pitää säästellä ja ensin päästä eroon vanhoista ja inhottavista ihan vain velvollisuuden tunteesta. Pikkuhiljaa olen oppinut ajattelemaan myös niin, että pitää tehdä sitä, mikä tuntuu tällä hetkellä hyvältä ja turhaan säästelee niitä ihanuuksia loputtomiin – pitäisi elää jokainen päivä, kuin se olisi viimeinen. ;-DMä en ole vielä päässyt kokeilemaan kasvi- tai sienivärjäilyä, kiinnostaisi kyllä. Ihanalta kuulostaa sun vaihtokaupat!
TykkääTykkää
Olet ehkä ensimmäinen, joka sanoo kuivattuja suppiksia söpöiksi! 😀 Mutta hyvä, että vaihtotavara kelpaa.
TykkääTykkää
Oooh, tuo on kyllä niin hyvä idea! 🙂 Mulla on vaan yks tommoinen isompi kori johon pyrin saamaan kaiken aina mahtumaan. Et jos kansi ei pysy päällä niin sit on pakko päästä jostain eroon ennen kuin ostaa uutta. Tuntunut olevan ihan hyvä systeemi… 🙂 …kunnnes hommasin sit jo toisen korin……… mut kolmatta meille ei tule! (en vanno mitään!)Veriseitikkiä itsekin keräilin metsästä tuossa jokunen viikko sitten ja mietin mitä sillä tekisin… …edellisetkin veriseitikkilangat on yhä käyttämättä, joten ehkäpä annan veriseitikkien olla ihan rauhassa purkin pohjalla toistaiseksi.
TykkääTykkää